keskiviikko, 8. elokuu 2012

Uusi blogi!

Uusi blogimme löytyy osoitteesta http://www.iippuli.blogspot.fi

tiistai, 19. kesäkuu 2012

Toistaiseksi homma hanskassa

Älyttömän hyvät treenit ankeriaksessa Marin ja Saran kanssa! Keli oli vähän synkeä, mitäpä hauskempaa sitä vesisateessa viittisi tehdä?

Pellolla kasvoi heinä jo yli polven korkeudella, joten haastetta riitti. Sara teki ensin linjaa ja HuuHaa joutui katselemaan vierestä. Pikkumusta istuikin tosi kiltisti paikoillaan, ihan rauhallisesti ja levollisena. Palkkailin sitä välillä. Ruun omat työt aloitettiin suuntien harjoittelulla niin, että kaksi targettia molemmin puolin ja Mari laittoi häiriödamin jompaan kumpaan päätyyn ja minä lähtin Ruun aina toiseen suuntaan, jonne varsinainen noudettava dami oli laitettu salaa. Kertaakaan ei edes yrittänyt lähteä väärään suuntaan. Ensimmäinen meno oikealle lähti liian etuviistoon, korkea heinä vaikeutti, mutta tämän jälkeen sujui tosi priimasti! Pidensin omaa sijaintiani pisimmilleen n. 10m.

Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa ja Ruulle kaksi ykkösmarkkeerausta vasemmalle ja oikealle. Nämä löytyi hienosti!!! Seuraavaksi käännettiin rintamasuunta n. 90 astetta oikealle ja lähetin Ruun linjalle. Linja kulki pellon ja metsän rajan suuntaisesti, se oli aika helppo edetä, sillä siinä kohtaa kulkee "jokin jälki", jota on joskus autolla varmaankin ajettu, mutta kasvoi nyt kyllä ihan kunnon heinää. Lähetys erinomainen! Linjalle olin laittanut n. 20m damin, jonka halusin ensin noudettavan. Säädimme tässä kertaalleen, sillä Ruu ei tuntunut tajuavan lähipillitystä. Se ei luottanut siihen, että siinä paikassa olisi dami. Se meinasi eksyä varsinaiselle kohteelle, harhaili hieman sivussa ja tuli lopulta itse luokse. Ei mitään, otettiin uusiksi. Lähti jälleen erinomaisesti ja tällä kertaa pysäytin sen pysäytyskäskyllä. Hieno stoppi, kehuja. Sitten lähihakupilli ja hetken mietittyään nenä alkoi haistella. Ruu ei ehkä ihan ollut paikassa, jossa dami oli, sillä se löysi sen hieman edempää kuin olin sen pysäyttänyt. Mutta hieno oli!!! Tämän jälkeen lähetin sitten uudestaan ja Ruu takertui tähän samaan paikkaan. Pyysin pysähtymään ja lähetin eteenpäin taakse-lähetyksellä. Kaksi käskyä, mutta lähti sen jälkeen upeasti suoraan taaksepäin ja sieltä dami käteen. Mahtavaa!

Seuraavaksi taas yksöismarkkeeraus, löysi tosi nopeasti! Toinen ykkönen oikealle, mutta jätin sen odottamaan ja lähetinkin linjalle. Lähetys erinomainen, eteni ongelmitta, hetken joutui etsimään piilotettua damia, mutta muuten oikein priima! Tämän jälkeen markkeeraus löytyi upeasti!!!

Sitten mentiin rantaan, halusin vähän vesitöitä nyt kun on joku heittämässä dameja. Pari suoraan avoveteen, nämä ihan yyber helpot, joten vaihdettiin vähän suuntaa. Mari meni rantaa pitkin hieman eteenpäin sopivasti puskan taakse, josta heitti damit rantaa noudattaen eteenpäin kaislikon sekaan. Osa jäi helpommin näkyviin, osa putosi kivasti parin kaislikkotupsun sekaan. Olisiko noutoja tullut yhteensä jotain 4-5, matka oli lyhyt. Ruu pääsi osan matkasta kahlaten ja osan uiden. Löysi hienosti kaikki ja jokainen palautus käteen aina ennen ravisteluja. Yhden kohdalla jopa hetken odotin ennen kuin otin damin vastaan. Hieno Ruu!

Lopuksi otettiin vielä metsään tekemämme linja. Koivikko, joka oli karsittu osittain. Pientä puskaa ja risuja esteinä paikka paikoin. Linja oli lyhyehkö, 20m? Eteni uskomattoman hyvin, lopussa tuli vastaan isompi mätäs, jonka kiersi oikealta ja ajautui sen verran siis linjalta oikealle. Oli kuitenkin jo niin lähellä, että pystyin pillittämään ja tuuli onneksi vasemmalta, niin sai Pikkumusta hajun dameista. Ennen toista linjaa pieni markkeeraus metsään, jonka jälkeen häiriö markkeeraus jota ei haettu, vaan laitoin linjalle. Eteni täysin samalla tavalla ja löysi damin hienosti.

Hieman alkoi kuumumaan lopussa, mutta tilanne pysyi hallinnassa ja siihen olikin hyvä päättää työt. Loppuun Ruu taas sai hengailla ja katsella, kun Sara teki myös vähän suuntaharjoituksia.

Hienoa työtä tytöltä tänään!

sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Kuvia ja vähän huolia

Kesä on tullut ja lomat alkavat aivan pian, mutta mieli on silti vähän apea. Piips ei ole kunnossa. Se oirehtii oikeaa takajalkaansa voimakkaasti jo pienemmästäkin rasituksesta ja olemme joutuneet turvautumaan taas kipulääkkeisiin. Itselleni tämä ottaa tosi lujille...tästä on aika vaikea sanoa ääneen ajatuksia enkä näköjään halua pukea niitä vielä kirjoitukseenkaan. Se on vaan niin väärin! Niin väärin! Piips täytti vasta viisi vuotta! sad Voihan itku sentään...


Laitan kuitenkin lopuksi hyvän mielen kuvia otuksista, jotka nauttivat aika lailla kesästä! Kuvat on otettu jo jokunen viikko sitten. Ai niin! Rukkaset täyttivät toukokuun lopussa 2v! Olkoot nämä kuvat niiden kunniaksi.

Paniikki





Piina, joka on tehnyt tänä kesänä yllättävän pitkiä reissuja!



Mutta aina ei vain jaksa...Piinasta on kyllä edelleen yhtä mukavaa nukkua sisällä...



Harvinaisempi kimppakuva! Hitsi kun olisi Tikrut olleet vielä otoksessa mukana...



Mettäkoira



Ja Tytöt heart


tiistai, 12. kesäkuu 2012

Kaasu hirttää kiinni, mikä on pielessä?

Pari päivää ollaan Ruun kanssa työstetty noutajajuttuja ja niissä toistuu aina vain useammin ja useammin sama ongelma, jota on meinannut esiintyä jo aikaisemminkin, mutta jonka tuumin silloin olevan ehkä ohimenevää. Ongelma ei kuitenkaan ole kadonnut...pikemminkin päinvastoin. Liikaa intoa, liikaa yritystä ja Pikkumusta karkaa käsistä.
 
Eilen talsittiin lähipellolle ja linjatreeniä oli tarkoitus tehdä. Heinä ja kaikenmaailman kukat on pellolla jo aikas korkeana, mutta totesin sen vain hyväksi asiaksi. Ensimmäiseksi ihan töpö linja minkälie koiranputkien läpi, jonka takana heti targetti ja kolme damia. Ruu palautti damit kiertämällä puskan, mutta paineli aina läpi uutta damia hakemaan. Oikein hyvä!
 
Toisena pidempi linja, ei pitkä, mutta reipas matka korkeassa heinikossa, n. 30-40m. Maasto loiva rinne niin, että ”laella” oli lyhyempää heinää ja targetti periaatteessa paremmin näkyvissä. Tänne viisi damia. Ekan lähetin suoraan ja Ruu paineli sinne uskomattoman hyvin! Loput lähetin taakselähetyksinä ja meni älyttömän hienosti! Ruu pyörähti niin reippaasti ja paineli suoraan ja lujaa. Oikein hyvä, näitä pitäisi tehdä enemmän. Itse pystyin peruuttelemaan ja lähettämään koiraa aina kauempaa.
 
Mutta sitten alkoivat ne ongelmat. Eli kun yritin lähettää Ruun yhdelle sokkodamille, se tärpätti niin innoissaan, että lähettämisestä ei tullut mitään. Tilannetta varmasti pahensi se, että jouduin kutsumaan sen pois vinosta suunnasta. En jäänyt tappelemaan asiasta, seuruutin sitä rauhallisesti pois, mutta heti lähetystilanteessa nousi ylös jo pelkästä pillin merkistä. Jätin damin paikoilleen ja käveltiin jonkun matkaa paikkaan, jonka olin tullessamme tehnyt ennakkoon. Tarkoituksena edetä isojen valkoisenaan kukkivien voikukkien läpi. Vaikka hommaan tuli taukoa, ei lähetys toiminut ollenkaan. Kerran ei onnistunut niin jätettiin nämäkin hakematta.
 
Jätin Ruun istumaan, kun hain sen yhden unohtuneen damin pois. Lähdettiin kotiinpäin ja siellä oli vielä kaksi piilodamia. Kokeilin onnistuisiko, ja se oli kyllä niillä rajoilla. Liikaa intoa, mutta damit tuli jollain tapaa löydettyä. Ekalla Ruulla hirtti kaasu kiinni ja se kaahotti menemään kuuntelematta pilliä. Pillitin sille pelkästään lähihakua, kun se tuli takaisin alueelle. Toinen dami löytyi paremmin.
 
---
 
Tänään mentiin sitten Marin ja Saran kanssa taasen treenaamaan. Ei päästy Ankeriasjärvelle, joten ajeltiin ”uuteen” maastoon, joka osoittautuikin tosi kivaksi. Tehtiin melko laaja hakuruutu osittain tosi pöheikköiseen metsään, mutta osittain helppoon kangasmetsään. Vasemmalla oli nämä pöheiköt, n. puolessa välissä ruutua kulki oja ja oikealla meni polku, jonka toiselle puolelle laitettiin muutama dami. Töitä tehtiin yhtäaikaa, mutta vuorotellen tietenkin.
 
Ruu meni kauhealla kaasulla ja palautteli dameja ripeään tahtiin. Pöheikkö eikä oja olleet yhtään vaikeita. Hieman uskon puutetta oli edetä oikealle polun yli, mutta johtunee osittain siitä, että siellä oli käytännössä yksi damia ja tuuli oli olematon. Kyllä se sieltä sitten löytyi! Yksi pikkudami oli vasemmalla pöheikössä ja ”ojassa”, joka näytti enemminkin sammaleen peittämälle montulle. Halusin Ruun sen löytävän ja mentiin lähemmäs etsimään. Pari kertaa kutsuin pois, kun eteni ojan toiselle puolelle väärälle alueelle. Hienosti muuten totteli pilliä ja tuli heti. Jonkin aikaa Ruu joutui etsimään, mutta viimein se löysi tämän kadonneen ”haavakon”, joka oli tärkeä löytää! ;) Hyvä hyvä.
 
Sitten tehtiin markkeerauksia eri paikassa. Ruu työsti tässä tosi hyvin, mutta tutinaa ja täpinää meinasi olla liikaa. Karkasi ekalle törkeästi, joten kutsuin pois. Annoin Ruun odotella vaihtelevan ajan lähetyskäskyä ja tuon ekan karkaamisen jälkeen se malttoi kiltisti, vaikka tuntui karkaavan sekunnilla millä hyvänsä. Muutama heitto meni hyvin, kunnes Ruu löydettyään damin, pudotti sen ja alkoi etsiä ehkä jotain parempaa damia?!? Tässä vaiheessa vihelsin pelin poikki ja koira autoon. Olisiko syynä ollut osittain se, että ekat damit oli Marin ja tämä minkä Ruu hylkäsi oli tylsä oma dami? Jäähyn jälkeen teki super hienosti töitä.
 
Linjat oli tehty ennakolta, eka oli n. 20m, jonka alkuun Mari oli tehnyt ”häiriö” hajun koiran kanssa ja kurvannut linjalta pois. Ruu paineli lujaa ja tosi kivasti targetille. Mättäät tietenkin vähän vaikuttaa etenemiseen, mutta olin tosi iloisesti yllättynyt! Olin piilottanut damit hyvin, joten pilliä piti totella. Tällä ekalla linjalla Ruu harhautui hieman alueelta, mutta palasi nopeasti takaisin. Toinen olikin jo varma. Lähetykset meni suht kivasti ja rauhassa. Toinen linja ylitti ojan, se oli aika kapea, mutta syvä. Etäisyys targetille lyhyt. Ruu meni niin varmasti suoraan kohteelle, että ei voi moittia. Pakittelin taaksepäin ja toinen lähetys himpan kauempaa. Hieno suoritus!
 
Kuitenkin Ruun kokonaistyöskentelyssä näkyy hirveä vauhdin kasvu, jonka myötä liika innokkuus tuntuu vaikuttavan negatiivisesti työn laatuun. Olen kovasti pohtinut syytä, mutta pelastava puhelinlinja kasvattajan suuntaan sai (taas vaihteeksi) tajuamaan asioita paremmin. Olen jo unohtanut perussäännön siihen, että koiraa ei tulisi lähettää koskaan siihen tehtävään, jonka se olettaa olevan edessä. Silloin koira vain nostaa kierroksia olettaessaan, että tuonne menen seuraavaksi...kivaakivaakivaa.... Olen sortunut tähän, koska yksin treenatessa tulee tehtyä enimmäkseen vain linjaa. Eli vaihtelua treeneihin ja tehtäviin! Jospa tuo meno lähtisi tämän avulla tasaantumaan. =)

sunnuntai, 10. kesäkuu 2012

Pikku-Ruulle ALO1 ja SM-hopeaa!

Eilen saavutimme Pikku-Ruun kanssa jotain, jota tuskin koskaan tulen enää saavuttamaan. Tahkosimme tokon sm-kisoissa tulokseksi ALO1 197p, KP, joka oikeutti meidät nousemaan alokasluokan palkintopallille vastaanottamaan sm-hopeaa kovatasoisessa kisassa. Voittaja sai täydet 200p ja kolmanneksi tullut 196p eli vain pisteen vähemmän kuin meillä. Alokasluokassa starttasi kaikenkaikkiaan 101 koirakkoa, joista 58 ylsi ykköstulokseen. Ei hassumpi aloitus RuuRuun tokouralle!
 
Sm-kisat pidettiin Kuopiossa Puijon urheilualueella, nurmikentällä. Me lähdimme kisoihin siis joukkeena, joten mukana menossa olivat avoimessa Riikka & Rieha, voittajassa Anna & Nelli sekä Tiia & Pepe ja alokkaassa meidän kanssa Henna & Hupi. Hyvien suoritusten, outojen sattumusten ja rankan odottelun seurauksena joukkueemme oli lopulta 35 kun joukkeita oli kaikkiaan 68. Eli ei niin huonosti sekään. Hyvä me! =)
 
Alokasluokan kehät oli rajattu kepeillä joiden välissä kulki useampi kehänauha ja jotka sitten räpisivät tuulisessa säässä ihan huolella. Pelkäsin tämän aiheuttavan ongelmia, joten kävin hengailemassa Ruun kanssa nauhojen tuntumassa. Seuruutin vähäsen ja pikkuisen tuntui Ruu väistävän nauhoja, mutta esim. paikkamakuu kokeilussa oli ihan rauhallinen. Alokasluokan kehiä oli siis kaikkiaan kolme, samoin tuomareita ja liikkureita kolme.
 
Koska olimme joukkueemme kanssa ajoissa liikenteessä (herätys neljältä aamulla), olimme myös kisapaikalla jo seitsemän jälkeen. Annalla oli tosi hieno teltta, jonne saimme koirat häkkeihin lepäämään. Kisat starttasivat yhdeksältä ja olimme Ruun kanssa aika alkupäässä suoritusvuorossa. Olimme kolmannessa paikkamakuuryhmässä, kilpailimme numerolla 115.
 
Ensimmäisessä kehässä tuomarina oli Erkki Shemeikka ja liikkeinä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Toisessa kehässä tuomarina Vesa Rantaharju ja liikkeinä hihnaseuruu, liikkeestä seisominen ja hyppy. Kolmannessa kehässä Taru Torpström ja liikkeinä irti seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Meidän pisterivistömme näytti siis tältä:
 
Luoksepäästävyys: 10 – Tuomari katsoi hampaatkin, oikein hienosti! Edellinen koira aiheutti dramatiikkaa käymällä tuomarin päälle hampaiden katsomisen yhteydessä. Sai tuomarin kasvoihin ja käteen kunnon haavat, todella järkyttävää! Niin ikävää kaikkien osapuolten kannalta. =( Pelkäsin, että Ruu luulisi rähähdystä aiheelliseksi ja sanoisi tuomarille ”Buh” tai väistäisi. Mutta ei onneksi!
Paikkamakuu: 10 – Niin olikin! Hieno! Viereinen koira oli noussut ilmeisesti heti istumaan, ei tämäkään haitannut.
Hihnaseuraaminen: 10 – Mielestäni jotain pientä viilaamista olisi ollut, mutta tuntui hyvälle!
Liikkeestä seisominen: 9 – Vähennyksen syytä en tiedä, stoppi mielestäni hyvä, olisiko vino perusasento?
Hyppy: 10 – Oikein hyvä!
Irti seuraaminen: 10 – Tuntui paremmalta kuin hihnassa!
Liikkeestä maahanmeno: 10 – Liikkuri meinasi varmaan unohtaa käskyttää, sillä seuruutti aika pitkään ennen käskyä. Toinen jännityspaikka oli perusasentoon nouseminen, kun Ruu katseli eteenpäin. Vaikka odotin hetken jouduin silti antamaan käskyn ilman kontaktia koiraan, Ruu käänsi silloin kyllä katseensa ja ONNEKSI se tajusi sitten vielä noustakin sieltä istumaan. =)
Luoksetulo: 10 – Rauhallinen vauhti, korrekti sivulle tulo. Saattoi olla vähän vino perusasento.
Kokonaisvaikutuksiksi saatiin tuomareilta 9/9/10 eli keskiarvona sitten 9.
 
Kehät pyörivät tosi tehokkaalla aikataululla ja paljon ei ehtinyt kyllä ylimääräisiä ajatella tai pisteitä katsella. Kehissä käskytykset tuli yyber kiireisellä menolla, hyvä kun ehti perusasennon ottaa, kun jo käskytettiin eteenpäin. Seuraamisissa ekstra haastetta tuli, kun liikkurit käskytti todella lähelle sihteerien telttoja. Niin että oli siinä haastetta kerrakseen. Ruu tuli mukana ihmeen hienosti. Se teki töitä tosi hyvin, omalla rauhallisella ja varmalla tavallaan. Suorituksemme jälkeen oli aivan mahtava fiilis! Tiesin, että ykköstulos tuli varmasti, mutta se kyllä yllätti, että ylsimme lopulta niin kärkeen.
 
Yleensäkin olen NIIN tyytyväinen koiraan. Tämä oli itsellekin ensimmäinen arvokisa koskaan ja täytyy sanoa, että se tohina ja häiriön määrä on valtava. Muidenkin luokkien kehät oli tosi pienet ja häiriö suuri. Ruu oli tosi cool koko ajan, sitä ei tuntunut häiriöt hetkauttavan suuntaan eikä toiseen. Totesi varmasti koko touhusta, että on niitä ihmisiä ja koiria ennenkin nähty paljon samassa paikassa. Ja kaikki muu hälinä...no Ruun mielestä sekin on kai sitten ihan normaalia. =) Hassu koira.

Ihanaa, kun ensimmäiset kisat on nyt korkattu. Se on aina oma jännityksensä ja tilanteensa ja mitä pidempään odottaa sen suurempi kynnys on lähteä. Ehkä parasta on päästä nyt eteenpäin kohti avointa luokkaa. Tästä on hyvä jatkaa. Ei paremmin voisi kyllä ollakaan. =) Kiitos treenikavereille ja kisajoukkueellemme, oli aika kokemus!

Tässä vielä sankari palkintojensa kanssa. Oli pakko laittaa eka kuvakin näytille, kun Neiti Näpsä tuli jälleen kerran ottamaan osaa näihin kinkeroihin. Sehän on selvä, kenen ansiota kaikki on? Eikö? ;)



Sitten vielä mitalisti itse. Ruu otti itse poseerausasentonsa, vaikka yritin kovasti ensin ottaa kuvaa istuma-asennossa. Taitava Ruu!

  • BH \"TVA\" Piips

    1284788186_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


    Iitu on 5 vuotias koiruus, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä Piips. Piips viettää tällä hetkellä "eläkepäiviään" ja toimittaa varsin pätevää kotikoiran virkaa, vaikka ikää ei ole mittarissa vielä tuota enempää. Iitulla on enemmän tai vähemmän tuki- ja liikuntaelin ongelmia, jotka ovat pakottaneet meidät luopumaan aktiivisista harrastuksista. Piips on onneksi kuitenkin iloinen oma itsensä ja sen ehdotonta lempipuuhaa on saada päivystää meidän kaksijalkaisten toimintaa ulkona. Jos terveys kestää, Iitusta tulee erinomainen avustaja kanttarellien ja mustientorvisienten etsintään aina syksyisin.

  • Waterfowler Bliss eli Pikku-Ruu

    1284786439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


    Pikku-Ruu on metsästyslinjainen labradori narttu, oikein reipas ja rohkea nuori koiran alku. Harrastamme Ruun kanssa aktiivisesti tokoa ja niitä "oikeita töitä" eli nomea. Tokossa olemme jo kisauran aloittaneet upeasti SM-kisoissa tulokselle ALO1 197p ja sm-hopeaa! Toko jatkuu seuraavaksi avoimessa luokassa. Nomea treenaamme ohjaajan parhaan taidon ja kyvyn mukaisesti, katsotaan millaisia tuloksia saamme tästä lajista räpellettyä. ;) Tulospaineita ei ole, pääasia on itse harrastaminen. Nomessa riittää haasteita!