Omassa pihassa on niin kivasti tilaa (kun jaksaa lumet kolata), että tehtiin juttuja iltasella. Ruun kanssa taas, Piips hengaili yleisönä.

Aloitin nyt kylmiltään alokasluokan liikkeillä ja ajatuksena palkattomuus. Hieman pitäisi koiraa virittää, edes vähäsen, sillä nyt ekaan seuruuseen Ruu lähti vähän puolikkaalla korvalla mukaan. Se tuli ihan oikein mukana, mutta minusta katseli vähän minne sattuu, joten höpöti höpöti! Aloitettiin alusta ja kyllä se vaan niin paljon paransi suoritustaan, että tietää kyllä mitä voi vaatia. Seuruu siis ihan hyvä, minusta meinasi nyt hieman edistää välillä, mutta ei paha ollenkaan.

Maihin tippui kuin kivi, pa suora! Luoksetulo muuten kymppi, mutta törmäsi kyllä selvästi jalkaan. Seisominen kymppi! Vedin loppupalkan esiin vasta, kun asettui vierelle seuraavaa liikettä varten, ja kyllä maaorava saikin kyytiä sen jälkeen!

Hiottiin sitten erikseen vähän seuraamista ja vaikka rallatteli lelulla menemään, ei edistänyt/poikittanut enää seuruussa. Tehtiin käännöksiä ja pysähdyksiä molempiin suuntiin, ja suoran pätkää tahtia vaihdellen.

Noutoa kokeiltiin pitkästä aikaa. Kyllä Ruu kapulan syöksyy hakemaan, hieman meinaa sitä saalistaa, palauttaa reippaasti, mutta jää vinoon ihmettelemään, että miksei kelpaa. Täytyy treenata erikseen, että tokossa pitäisi myös jotain palauttaessaan tulla suoraan asentoon sivulle. Treeniä vaan. Saalistukseen suhisin vähän kapulan luona ja tuntui auttavan vauhdin säätämisessä.

Tunnari x 1 ja kymppi+!!! Kaunis haistelu, oma nousi heti kun sille osui, palautti laukalla ja pa suora!!!

Muuta ei sitten tehtykään, tunnari oli niin hieno. Sitten vaan rallateltiin.

Mutta toko on onneksi ihan kivaa opiskelua.

Ruun kanssa pelkästään, omassa pihassa ja ihan perussettiä. Seuraaminen tuntui edelleen tosi tosi hyvältä! Ehkä ohjaajan kannattaisi höllentää pipoa ja olla puutumatta liian tarkasti asioihin?

Jäävät tosi buenot! Samoin luoksetulo.

Sitten tehtiin taas palkattomasti seuruu-seisominen. Tosi hyvä setti seisomista lukuunottamatta, jossa Ruu tipahti taas maihin. Se jouduttiin uusimaan pari kertaa ennen kuin onnistui. Seisomisessa on nyt joku juttu, täytyy vaan vahvistaa sitä pienelle mustalle niin eiköhän se siitä. Hyvin jaksoi noutaja työstää.

Käytiin koirien kanssa Puttaalla viikonloppuna ja siellä tein kahteen otteeseen pientä tokotreeniä lähinnä Ruun kanssa. Koostetta treeneistä:

Seuraaminen: Lähestulkoon täydellistä! ?? Hyvä paikka, kontakti ja meininki!? Mitähän kummaa on tapahtunut perjantain treenien jälkeen? Puskeminen ja edistäminen oli poissa kokonaan, joten tuntui että koira kulkee suorassakin vierellä. Testasin erikseen lelupalkkauksenkin jälkeen, jolloin viimeistään alkaa edistää, niin ei. Hieno Ruu!

Liikkeestä maihin: Älyttömän hyvä!

Liikkeestä seiso: Hieman sekosi liikkeissä, eli tuli pari maihin humpsahdusta. Ja kun seisoi, oli epävarma ja saattoi kääntyä perään, kun tein avoimen luokan tyyliin ja kuljin koiran taakse. Vahvistettiin seisomista siis erikseen ja alkoi pelittää tosi nätisti.

Luoksetulonstopit toimii ihan mukavasti. Pohdin vaan, että kannattaisikohan jättää maahanmenot liukkaalla lumella kokonaan tekemättä? Itse luoksetulo on vauhdikas, välillä saattaa inasen törmätä jalkaan.

Tehtiin huvikseen merkkiä. Tämä on hyvin muistissa ja Ruu paineli oikein lujaa merkille. Hyvät stopit. Vaikeutin vähäsen ja lisäsin odottamista merkillä ennen palkkaa. Hyvä hyvä.

Lisäksi taisin tehdä vähän palkattomuutta ainakin muutamien liikkeiden verran, hyvin työstää.

Kauhean iloista tekemistä ja meillä oli kivaa!

Aktivoin vähän eläkeläistäkin, nyt kun luvat tekemiselle on saatu. Piips siis kehiin, mutta tehtiin kuitenkin kevyesti.

Seuraamista pienissä pätkissä ja jumantsuka Piips puskee! Vähän tärpäti tärpäti vierellä ja painoi kyllä tosi paljon jalkaa vasten. Kröhöm... Parin askeleen jälkeen seis ja peruuttelua, mutta ei tuntunut paljoa puskemista vähentävän.

Iitukin muisti merkin, lastenleikkiä.

Jäävätkin menivät kaikki oikein ja kertaalleen tehtiin ”idarikin”, vaikka palkkasinkin siinä jokaisella vaihdolla erikseen.

Tuntuipa Iitukin nauttivan tekemisestä.

Oli mukava päästä taas kisaryhmän treenivuorolle, vaikkei paikalla ollutkaan kuin Hanna ja aussiet.

Ruu teki ensimmäisessä setissä seuraamista niin, että Hanna naksutteli suorista perusasennoista tai suorasta seuraamisesta. Perusasennot meinasivat olla liioiteltuja, eli Ruu oli liikaa takanani. Seuraamisessakaan ei poikittanut ulos, vaan enemmän näytti kuin kiertäisi takapään ympärilleni. Noh, ehkä hyvä niin? Edistää meinasi myös ajoittain. Seuraamispätkät oli tosi tosi lyhyitä ja käännöksen jälkeen aina seis. Ensimmäinen oikealle oli hyvin väljä, mutta sen jälkeen Ruu korjasi todella hienosti ja oli suoremmassa kuin vasemmalle käännöksissä.

Kokeiltiin tämän jälkeen hyppyä piiiiitkästä aikaa, ja sehän sujui melkein kuin kisoissa. Muutaman kerran tarjosi istumista (virheet omassa käskytyksessä) esteen takana, vaikkei olla niin ikinä tehty ja hypystä muutenkin on tosi kauan aikaa. Muuten tosi tosi hyvä ja kesti hyvin minun kävelemisen viereen. Siinä kerran tarjosi perusasennon omatoimisesti, muuten en niitä tehnytkään.

Toisessa setissä tehtiin liikkuroituna jääviä vuorotellen. Tein suorapalkkaukset Hannan naksautuksista. Ensin maihin, joka kymppi! Seisomiset oikein hyvät, yhdessä valui jolle höpö höpö. Yhden seisomisen teki tosi hyvin ja kun käännyin palkatakseni, putosi noutaja maihin. Höpö höpö tällekin. Kävelin myös itse liian hiljaa (yritys oli kävellä rauhallisesti), mutta aloin varmistella ja jäkittää, josta kyllä huomautettaisiin kisoissakin. Treeniä treeniä. Seuraaminen näiden yhteydessä oli aikas kamalaa, Ruu edisti ihan hirvittävästi! Ja vinossakin sen seurauksena.

Siis hioimme vielä seuruuta. Tehtiin nyt pidempää pätkää ja Hanna naksutteli. Me tarvitaan kyllä tosissaan naksuttelija tähän mukaan. Työlästä!

Viimeiseksi lyhyt paikkamakuu Noomi-aussien kanssa. Ruu oli hieman levoton, katseli ympärilleen, kuunteli maneesin ääniä (ulkona tuuli reippaasti) ja yritti haistella pariin otteeseen. Niille kröhöm. Muuten oikein hyvä, huomaa taas treenaamattomuuden.

Ajettiin Iitun kanssa tänään polven kontrollikäynnille Tampereelle Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalle. Piips on voinut niin hyvin, etten oikeastaan jännittänyt kontrollia yhtään, vaikka itse paikan päällä meinasi pessimisti-luonne nostaa päätään entäs jos...

Onneksi polvi on parantunut kuitenkin niin hyvin kuin olosuhteet huomioiden on mahdollista. Itseasiassa saimme kehuja hyvin kuntoutetusta koirasta. Polvi on siis luutunut niin hyvin, että asteittain voidaan hyvillä mielin lisätä liikkunnan kuormittavuutta. Nivelrikkoa sinne ei ollut kehittynyt sen enempää kuin ennen leikkaustakaan. Ainoa miinus polven suhteen oli leikkaushaavan muutama kohta, jotka tihkuvat. Varuilta saimme antibiootit, ei sopisi antaa minkään pöpön päästä inplantteihin.

Kuvattiin myös lonkat, niissäkään ei merkittäviä nivelrikon etenemisiä näkynyt, mutta jotain kuitenkin. Vasemmassa sen huomasi selvemmin, mutta kaukana se on silti vielä oikean lonkan tilanteesta. Lonkat on kyllä Iitulla huonot, ei sille mitään mahda. Voi Piips...