Piina ja Paniikki

Piina Pikku-Rotta & Paniikki Pulla-Poika ovat 31.5.2010 syntyneet kissakaksoset, jotka liittyivät joukkoomme kesän 2010 lopussa. Kaksoset tunnettiin aivan tarinansa alussa Sähikäisinä, sillä ne sähisivät toisillensa jo pentulaatikossa ja sen ulkopuolella, sähisivät emolleen ja arvatkaa paljonko koirat saivat kuulla sähinää, kun Kaksoset meille sitten lopulta kotiutuivat? Onneksi sähinät vähenivät varsin nopsaan Rukkasten osalta, mutta Neiti Näpsä sen sijaan oli varsin jyrkkä mielipiteestään (lue  ja ) Kaksosten suhteen. Puolen vuoden yhteiselon jälkeen oli havaittavissa pikkuhiljaa jäämuurin sulamista...

 

Piina on kaksosista pienempi, rohkeampi, sähäkämpi, hellyydenkipeämpi ja on herttaisuudellaan osoittanut myös pienen prinsessan elkeitä. Piina uskaltautui ensimmäisenä koirien kanssa lattialle samaan aikaan ja on muutenkin palautunut pelottavista tilanteista veljeään nopeammin. Piina hakeutuu Paniikkia enemmän syliin ja tuolloin näkyy erityisesti näitä prinsessan ilmeitä ja elkeitä. Keikistely on melkoista ja kehräys jotain aivan uskomatonta. Pikku-Rotta innostuu paremmin leikkiin ja ottaakin melkoisia pomppuja lelun perässä, aktiivinen ja sähäkkä kissaneiti kun on. Pulla-Pojalle ei samaa aktiivisuutta ole ilmeisesti suotu...
 
 
 
 
 
Paniikki on jo nyt aika jytky kolli, jonka elämän tehtävänä tuntuu olevan syöminen ja massan kasvattaminen. Ja jostain syystä erityisesti keskivartalo tuntuu paisuvan päivä päivältä, josta tuo Pulla-Poika nimityskin juontaa. Piina Pikku-Rotta taas tuntuu kaikesta ruuan määrästä huolimatta pysyvän pienenä rimppakinttuna pitkällä rotan hännällä varustettuna. Paniikki on siis sellainen perus äijä, joka ei turhia hempeilyjä harrasta. Paniikki tuntuu rakastavan mukavuutta ja lämmintä, jonka vuoksi sen voi usein nähdä takan reunuksella lämmittelemässä. Ääntä tuosta kissasta lähtee kuin pienestä kylästä eikä varmasti jää koskaan epäselväksi, miten ”vähän” ruokaa herralle talossa annetaan. Paniikilla on aina nälkä.
 
 
 
 
Yhteisiäkin piirteitä Rukkasilla on paljon. Ne juttelevat paljon ja kehräävät käsittämättömän kovaa. Miukun lempeä kehräys on mukavan unettavaa kuunneltavaa, mutta kun Rukkaset aloittaa purinansa iltasella, ei siinä paljoa uni silmiä paina.  Pennut ovat myös uskomattoman ahneita otuksia, Paniikki saa vielä erityismaininnan. Nälkä tuntuu pohjattomalta ja erityistä herkkua ovat kaikki ns. pehmeä/märkäruoka. Keittiössä harvoin tarvitsee yksin ruokaa laitella ja nykyisin ei uskalla edes makupaloja kädestä antaa, kun siihen tarrataan sähäkästi kiinni kynsin ja hampain. Kaksoset ovat jopa niin ahneita, että olemme harrastaneet pienimuotoista koulutusta nakkipalkalla. Aika näyttää, mitä nuo sitten lopulta oppivat ja millaisiksi kissoiksi kasvavat. Tällä hetkellä ovat melkoisia maalaistolloja.
 
 
 
 
- Maarit