Iitulle on sovittu leikkausaika ensi viikon torstaille. Aikaisemminkin olisimme ajan saaneet, mutta aikataulut olivat vähän hankalat. Päädyttiin leikkaukseen, sillä se tuntui kaiken pohdinnan jälkeen parhaimmalta vaihtoehdolta. Luotan siihen, että Iitun hyvä peruskunto ja iloinen mieli kuntouttavat sitä nopeasti, jolloin Piips alkaisi käyttää leikattua jalkaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin. Silloin vasen lonkka säästyisi paljolta ja kun ristiside on korjattu, voi Piips pärjätä lonkkiensa kanssa ihan hyvin vielä pitkälle. Tätä me nyt toivomme!  

Piips on voinut ihan hyvin, on oma iloinen itsensä, jonka vauhtia pitää edelleen rajoittaa. Ollaan käyty uimassa KoiraSportilla ja yritetty pitää kunnosta muutenki huolta ennen leikkausta. Ruuppakin on päässyt siis nyt kahteen otteeseen uimaan. Ensimmäisellä kerralla Pikkumustan kropan jokainen solu ja karva huusivat, että tämä ei ole luonnollista! Mikä tämä tämmöinen vesiallas oikein on?! Loppuvaiheessa jännitys alkoi hellittämään ja altaassa pystyi tekemään lelun noutojakin. Toisella kerralla jännitys suli jo paljon nopeammin ja pystyttiin jo uimaan ihan hyvilläkin mielin. Ensi viikon alussa ehditaan käydä vielä yhden kerran uimassa ennen operaatiota. 

Mitäs muita juttuja. Mehän vierailimme silloin pari viikkoa takaperin Marikan luona, kun käytiin siellä Tampereella perjantaina niin jäimme viikonlopuksi sitten Jämsään. Iitun uutisten takia oli mieli vähän apea, mutta asiaa sai onneksi puhua hyvän ystävän kanssa. Kiitos Marika sekä ystävänä että kollegana sanotuista ajatuksista ja neuvoista! 

Viime viikonloppu vierailtiin sitten Puttaalla, jossa on aina yhtä ihanaa käydä. Nähtiin Muurasjärven Eemeli-veljeksiä  pitkästä aikaa oikein ajan kanssa ja oli kyllä mukavaa. Kummipoika opastaa tyhmää tätiä niin avuliaasti peltoaskareissa, kun traktoreilla ajetaan. 

Kylmät ilmat lyhentävät kissatrion reissuja ja kaikki oleskelevat varsin mielellään sisällä lämpimässä. Pikku-Rotta on varmaan kaikkein surkein, se ei kyllä arvosta ulkoilmaelämää yhtään. En olisi uskonut, että maailmassa on oikeesti kissa, joka valitsisi ulkoilun sijasta siistin sisäelämän.  Piinan diettikin sujuu vähän niin ja näin, reppu ei tunnu pienenevän yhtään. Pitäisköhän Pikku-Rotta nimitys vaihtaa Reppu-Rotaksi?