Vuosi vaihtui mukavasti ihan kotosalla ollessa. Hyvästä seurasta huolehtivat Ansku-Bansku, Ossi-serkku ja Marika koirineen. Koirat ulkoilutettiin hyvin valosalla ajalla ja me kaksijalkaiset juhlimme Uuttavuotta sulkapalloillen, keilaten ja koti-iltaa viettäen. Tinoja ei tällä kertaa valettu eikä raketteja ammuttu, mutta katseltiin ne muutamat hassut paukut, jotka meille naapurustosta näkyivät. Että ei sentään niin korvessa asuta . Vaikkei raketteja juuri näkynyt, niin kuultiin kyllä sitäkin enemmän. Onneksi ei koirat pelkää paukkeita eikä kissatkaan välittäneet tuon taivaallista. Mukava vuoden vaihde kokonaisuudessaan!

Menossa mukana:

Piips ja "pallo"

Zorro-pappa

Teinit

Ja tietenkin Neiti Näpsä...älkää taaskaan kysykö mitään... Tikruista ei ole kuvaa, ne kuorsasivat lähinnä yläkerrassa koko viikonlopun.

Uuden vuoden päivänä pihan yli lensi tämmöinen ihmetys. Ei ole juuri yhtään lunta, ei pakkasta, mutta joutsenia?!

 

Tähän kohtaan on hyvä kerrata kuluneen vuoden tavoitteet sekä suunnitelmat ja kääntää ajatukset tulevaan vuoteen. 

Piips 

Iitun kanssa meillä oli tavoitteena TK4, mutta tärkeimpänä terveenä pysyminen. 

Koulari ja titteli kyllä saatiin, mutta terveyden kanssa mentiin vähän takapakkia. TK4 tuli helposti ja pitkään Piips paineli senkin jälkeen menemään, ennen kuin oikeasti tajusin, että kaikki ei ole hyvin. Kantapään kautta piti sekin oppia, että vaikka koiralla olisi miten muita sairauksia ja ongelmia taustalla, siellä siitä huolimatta voi piilevänä olla jotain muuta, mitä ei vielä ole todettu. Iitun oikean polven eturistiside oli vaurioitunut kuka tietää miten kauan aikaa sitten ja tuli viime vuoden lopussa tiensä päähän. Varmahan en voi olla siitä, että ne pienet merkit ongelmista olisi olleet juuri polvesta johtuvia, kun ne yhtä hyvin saattoivat johtua lonkasta. Lonkka kuitenkin selvästi oireili välillä. Jossitella ei voi, mutta opin läksyni. Polviongelman lisäksi myös lonkat ovat menneet huonompaan suuntaan, erityisesti oikea lonkka. 

Ihmettelen suuresti tuota otusta, sillä vaikka ristiside oli aivan katkeamispisteessä, ei koira onnu tai valita kipuaan mitenkään. ”Täysiä!” – olisi Iitun motto, jos se osaisi puhua.

Vuoden 2012 ainoa tavoite meillä Iitun kanssa on terveys. Mahdollisimman terveenä, hyvä kuntoisena ja iloisena pysyminen. Tavoitteelliset harrastukset olen haudannut jo aikaa sitten, vaikka Iitulla olisi ollut kyllä vielä annettavaa toko-kentillä. Mikäli ylitämme tavoitteemme reilusti ja Piips on sitä mieltä, että tehdään!...niin ehkä sitten. 

Ai niin! Tulevan vuoden yhtenä tavoitteena voisi Iitulle sopia uuden eläke-lajimme käytäntöön otto: Sienikoira Piips!  

Ruu

Ruun kanssa meillä oli tavoitteena terveeksi kasvaminen, taippareiden läpäisy ja toko-liikkeille pohjien rakentamista. Ohjaajalle oli tavoitteena pääkopassa humisevien ajatuksien järjestykseen laittaminen. 

Pikkumustan kanssa saavutettiin asetetut tavoitteet 100%:sti! Ruu on tutkittu ja kuvattu luustoltaan terveeksi. Taipparit läpäistiin helposti ja toko-liikkeillekin on rakentunut jo vahva pohja. Sen sijaan ohjaaja/allekirjoittanut ei ole pystynyt täysin jäsentämään ajatuksiaan järkeviksi ja on osoittanut välillä pieniä haparoimisen merkkejä erityisesti nome-puolella. 

Vuodelle 2012 asetan Ruun kanssa tavoitteeksi ALO1-tuloksen toko-puolella ja prkl vieköön pitää sen AVO1 tuloksenkin tulla! Voi voi liikkeille vahvaa pohjaa! Nome puolellakin voisimme johonkin kisaan osallistua...? Ehkä... Riippuu mitä kasvattaja sanoo...