Ruun kanssa vietettiin lauantaipäivä opiskellen. Osallistuimme brittiläisen Guy Bennetin nome-koulutukseen Hauholla ja koko päivähän siihen meni. Luonnollisesti. Alokasluokkaa tahkottiin pellolla tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Päivän päätteeksi sain kotona todeta, että vältyin onnekkaasti kärventämästä naamaa! Kevät aurinko ja viileä kevät tuuli ovat petollisia.

Touhu alkoi vähän hölmösti, sillä meidän osuuden piti alkaa puoli 11, mutta loppujen lopuksi aloitimme vasta puoli yhden jälkeen. Aamukoulutuksessa oli pennut, ja touhua katsellessani täytyy rehellisesti todeta, että omat koulutusmenetelmäni eroavat aika lailla nähtyyn. Onneksi olen ehtinyt tätä lajia kuitenkin jo jonkin aikaa harrastaa tietääkseni asioita. Ja olen kiitollinen myös toko-taustastani, siitä on ollut todellista hyötyä, kun opetellaan ihan perustaitoina koiran hallintaa.

Oma koulutusosuus osoittautui sitten kuitenkin oikein hyväksi kaikista epäilyistäni huolimatta, vaikka joissain kohdissa olinkin eri mieltä. Mutta kuten kouluttaja itsekin sanoi, hän esittää vain omia näkemyksiään eivätkä ne välttämättä ole ainoita oikeita. Hyvin sanottu, meitä on moneen junaan.

Mutta aloitimme laittamalla koirien nähden kumpareen päälle dameja, jotka jäivät odottamaan noutoja. Loimme siis muistipaikan koirille. Mehän alkuun Ruun kanssa menimme muistipaikkojen avulla, mutta sittemmin vaihdettiin targetteihin, josta itse tykkään enemmän. Damit jäivät siis odottamaan ja päivän "pää harjoitus" oli walk-up tyyppinen. Meitä oli kaikkiaan kahdeksan koiraa rivissä, Ruu keskellä "viidentenä". Kävelimme hyvin hitaasti ja kouluttaja heitti ensin ykkösmarkkeerauksen suoraan eteenpäin, jonka jokainen vuorollaan haki. Dameina käytettiin ns. lintudameja, jotka oli...mitä lie materiaalia? Ikäänkuin kovaa muovia tms. Osa koirista vieroksui tätä damia. Pointtina kuitenkin se, että ne todellakin maastoutuivat peltoon, hyvin haasteelliset siis. Minähän olen Ruulle käyttänyt yleensä kaksivärisiä dameja...vähän mietitytti miten Pikkumusta suoriutuisi.

Ja yllätys oli suuri, kun tuli meidän vuoromme. Ruu juoksi aivan viivasuoraan damille, poimi sen kyytiin ja palautti. Löi kyllä ohjaajan ihan ällikällä. Muutenkin Ruu työsti linjassa tosi hienosti! Vasta kun se sai noutaa tuon ykkösen, tuli harvakseltaan muutama piippaus. Tämä onneksi jäi pois, kun homma vaan kesti ja kesti. Työskentely eteni hitaasti, sillä tarvittaessa koirakolle uusittiin heitto jos tuli pahoja epäonnistumisia. Ruu myös malttoi todella hyvin pysyä paikoillaan, kun muut suorittivat. Alkuun toki varmistelin käskyillä, mutta loppua kohden jätin senkin pois. Vaikka viereinen koirakko karkasi useamman kerran, malttoi HuuHaa silti olla paikallaan!

Walk-uppia muuten vaikeutti sekin, että tuuli tuli suoraan takaapäin. Kun kaikki koirat oli saanut ykköset ylös, tehtiin kaksoismarkkeeraus. Heittojen matkat oli minusta myös haastavat ainakin meille. Tässä kohtaa meille tulikin ensimmäiset vaikeudet ja opittavat asiat. Tehtävänä oli siis poimia ensin toiseksi heitetty dami. Sen Ruu toikin ongelmitta, vaikka valkoinen roska putoamiskohdan vieressä varastikin noutajan huomion. Toista markkeerausta Ruu ei enää muistanut. Näytin suuntaa, mutta Ruu kurvasi vasemmalle. Teki sen toistamiseen ja viimein pysäytin sen pillillä. Yritin epätoivoisesti ohjata sitä damille (mainitaan nyt, että me ei olla tehty sivusuuntia!), uskomatonta siis, että Ruu noudatti melko hyvin ohjausta. Damia emme kuitenkaan saaneet ylös, itseltäni loppui vähän kuin usko kesken. Tässä kohtaa kouluttaja puuttui sekavaan touhuumme, onneksi.

Suurimpana huomiona nyt ensinnäkin se, että minä tulin alkuperäiseltä paikaltani (josta markkeeraukset katsoimme) eteenpäin. Eli olisi pitänyt pysyä samoilla jalansijoilla, koska koira luo oman kuvansa markkeerauksista ja tottakai se vääristyy, kun vaihdan paikkaa. En kyllä tiedä olisiko tämäkään pelastanut meitä...

Toisekseen kouluttaja puuttui siihen, että jos näytän koiralle suunnan, on koiran lähdettävä siihen suuntaan. Jos se lähtee vikatielle, pysäytetään se ja kerrotaan, että sinne suuntaan ei kannata mennä. Eli tarkoitus olisi luoda koiralle kunnolla negatiivinen käsitys sen omasta ja sen hetkisestä paikasta ja suunnasta, jottei koira pyrkisi enää lähtemään samaan suuntaan.

Noh, kutsuin Ruun takaisin ja sain käskyksi ohjata koiran damille. Hätäilin hetken itse sitä, että mihin hittoon se dami muuten tippuikaan... Eli yhtä oleellista on ohjaajankin markkeerata heitot!!! Otin Ruun sivulle ja lähetin sen linjalle. Ja olisitte nähnyt, miten suoraan Pikkumusta juoksi! Suoraan ja lujaa, tarkasti sinne minne sen halusinkin. Vauhti oli kova, joten annoin ensin pysähtymiskäskyn ja heti lähietsintäkäskyn ja lintu-dami palautui upeasti!

Yleisenä ohjeena ja asiana, joka on oikeasti hyvä muistaa on se, että erottaudu rivistä! Koira ei pysty erottamaan kaukaa, kuka ohjaaja oli jos vain seisot tumput suorina paikoillasi.

Tämän tehtävän jälkeen otettiin linjaharjoitus sinne alkuperäiselle muistipaikalle, eli pienehkön kummun päälle metsän rajaan. Tämä oli meille vaikea! Odotin, että Ruu menisi sinne edes joten kuten helposti varsinkin, kun se kuitenkin katseli muutaman muun koirakon menoa. Vaan ei se niin helppo sitten ollutkaan. Etäisyyskin oli pisin ikinä, mitä olemme tehneet. Ruu kaarsi pian lähetyksen jälkeen reippaasti vasemmalle, ihan väärään suuntaan. Kutsuin pois. Menin lähemmäs ja lähetin uudestaan, taas sama juttu. Tässä ilmeni myös pientä tottelemattomuutta pilliin ja käskyihin. Sama toistui vielä olikohan kerran vai toisenkin, kun olin mennyt lähemmäs ja lähetin uudestaan. Lopulta asiaa jouduttiin helpottamaan selvästi. Se auttoikin heti ja Ruu paineli taas suoraan ja lujaa. Muuten hyvin, mutta vaihtoi damin!!! Prkl!

Sitä pohdin jälkeenpäin ja kasvattajankin kanssa, että oliko meille nyt vaikeinta vastatuuleen meneminen? Edellisenä päivänä oli nimittäin kuulemma voittaja-luokan koirillakin ollut vastatuulen kanssa ongelmia. Olen tehnyt Ruulle aina myötätuuleen ja korkeintaan sivutuuleen kaikki linjaharjoitukset. Näemmä on aika aloittaa tämäkin ihan kaikissa tuuliolosuhteissa.

Lopuksi tehtiin vielä parit linjat. Käytiin katsomassa, kun samaiselle kummulle heiteltiin taas damit. Sitten mentiin tekemään uusi muistipaikka toiseen suuntaan, pienen "tien" ja ihme risukon yli metsään. Tehtiin ensin niin, että kouluttaja heitti helpon markkeerauksen, jolloin koirille, joilla vähän ongelmia linjassa oli, tuli tämän "tien" ja risukon ylitys.

Ensiksi siis kummulta dami. Tämä meni nyt hyvin, mutta taisi vaihtaa taas damin! Seuraavaksi mentiin tälle toiselle linjalle, jossa ensin ammuttiin starttipistoolilla laukaus ja sen jälkeen lähetys. Tämä tuntui minusta toooodella vaikealta, sillä matka oli oikeasti pitkä ja linja eteni vielä reippaasti viistosti pellolta kohti metsän rajaa. Pikkumusta yllätti taas! Kerrassaan upea suoritus, suoraan, "tien" ja pöpelikön yli ja dami takaisin. Wau! Tähän olikin hyvä päättää meidän osuus.

Tuohon damien vaihteluun on nyt puututtava. Siihenkin tuli vinkkejä ja täytyy ihan erikseen ottaa näitä harjoituksia.

Erittäin hyviä harjoituksia, erityisesti tosi hyvä tuo walk-uppi, jossa tuli nyt harjoiteltua aika lailla malttia. Tämmöisiä kun ei pysty yksinään treenaamaan. Omasta koulutusosuudesta jäi pääsääntöisesti positiivinen mieli, vaikka hieman kouluttajan tyyli sotii omaa ajatusmaailmaani vastaan. Oma mielipiteeni kuitenkin on, ettei koiraan tarvitse heti ensimmäiseksi käyttää fyysisiä pakotteita, kun asioita aletaan opettamaan. Ja jos niitä joutuu käyttämään tai käyttää, on ne osattava tehdä oikein! Tokossakin palkan ajoittaminen on tosi vaikeaa saatika sitten jos nuhtelut ajoittuvat väärään aikaan...seuraako siitä sitten mitään hyvää?

Kuviakin joku taisi ottaa, laittelen näytille jos sellaisia tulee tarjolle.