Miksi on niin, että kun luulet edenneesi onnistuneesti jossain asiassa, palaatkin yllättäen monta askelta taaksepäin? Fiilis on taas NIIN huono, että tekisi mieli kaivautua sammaleiden alle ja unohtaa koko nome-touhu.

Kaunis viikonloppu, lumet vähissä, otollista treenata aktiivisesti ja hyvällä mielellä. Ajatuksena tehdä haastavampi hakuruutu, mutta linjat ehdottomasti helppoina rasteina. Ajatus hyvä...toteutus vähemmän hyvä.

Koska juoksuilta ei päästy perjantain normi toko-treeneihin, kävin tekemässä lenkin päätteeksi pellolla nopeat linjatreenit. Yksi targetti pellon reunaan, sinne piiloon kolme damia. Lähetys helpohkosta matkasta. Ensin suoraan kohti, tämä meni tosi hienosti, oikein priimaa! Toinen lähetys viistosti oikealta, ehkä hieman lähempää ja tämäkin meni tosi hyvin! Kolmas lähetys vasemmalta viistosti ja tästä se alamäki sitten alkoi. Ruu oli kovasti sitä mieltä, että kohde on jossain sen vasemmalle puolella, eli se kurvasi pian lähetyksen jälkeen vinoon. JOS olisin ollut viisas, olisin HETI mennyt NIIN lähelle, että homma olisi saatu onnistumaan, kerta Ruulla meni pakka vähän sekaisin. Mutta ei...menin aina vähän lähemmäs ja lähemmäs, jolloin Pikkumusta ehti hieman paineistua. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Ja kun tämän eteen ollaan tehty kovasti töitä, näin ei saisi käydä!

Noh, tänään sitten korjaustreenit samaisella pellolla. Tein hakuruudun tien toiselle puolelle metsään, maasto oli osittain jo lähes sulaa, lunta ruudun oikealla laidalla osittain upottavana. Ruudun takaosassa oli jyrkkä ja suht korkea kumpu, jonne joutui vähän etsimään reittiä. Rinteeseen laitoin houkuttimeksi kaksi damia, ylös kaksi. Yhteensä ruudussa 11 damia. Haastava tämä ruutu olikin, alue oli melko iso ja tuo maastonmuutos oli vaikea. Ruu poimi hyvin etualalla ja vasemmalla olleet damit, mutta sitten joutui vähän etsimään. Jostain syytä Ruu ei hakeutunut oikealle, joten kun se palasi etualalle tarkastamaan minun sijainnin, otin sen viereen ja lähetin oikealle. Sieltä tulikin dami nopeasti takaisin. Tätä ennen se oli etsinyt jo pitkään ja alkoi olla jo uuvuksissa. Sen verran oli kieli poskella. Haetutin kuusi damia.

Tässä välissä vähän huilia, kun käveltiin pellolle, jonne olin etukäteen laittanut targetit kahteen eri paikkaan. Tehtiin ensin yhden damin linja, joka kulki aivan pellon reunaa metsärajaan, jossa yksi dami. Tämä meni muuten hyvin, hyvä lähetys ja eteneminen (linja oli pitkä siihen nähden, mitä olemme tehneet!), mutta aivan lopussa Ruu meni hieman vinoon oikealle. Vain vähän, jäi siihen hollille niin, että pystyin vielä pillittämään. Targetti oli pellon ja metsän rajalla lumessa, damin olin laittanut sulan metsän puolelle, mutta oli puolen metrin päässä targetilta. Jostain syystä, Ruu ei sitä saanut ylös. Se lähti sinne metsään etsimään, huusin takaisin ja tämän mutkan kautta löytyi dami.

Sitten toiselle kohteelle, jonka PITI olla helpompi. Tämäkin oli pellon reunassa, kuten perjantaina ja kaksi damia piilossa. Lähetys suoraan, lyhyehköltä matkalta, ihan kuten perjantaina meni onnistuneesti. VAAN toisin kävi. Vaikka näytti siltä, ei Ruu ollutkaan lukinnut suoraa linjaa, vaan veti vinoon vasemmalle. En ymmärrä, mikä sitä siellä veti? Mentiin lähemmäs ja lähemmäs, mutta kahden metrin kohdallakaan, ei targetti houkutellut???, vaan kohde oli Ruun mielestä vasemmalla. Siinä oli vaalea, jonkun kasvin kuivunut varsi...ilmeisesti se oli Ruun mielestä targetti? Minusta se ei todellakaan ollut houkuttelevan näköinen, en voi käsittää. Ja niin se paineistuminen pääsi TAAS tulemaan. *kele!* Ja vaikka kuinka yritin olla cool ja rauhallinen, Ruu varmasti aisti oman hätäännykseni ja turhautumiseni. Saimme lopulta ensimmäisen damin, jonka jälkeen toinen nousi jo varmasti, mutta voi hitto soikoon, että päästin tämän tapahtumaan!!!

Käveltiin takaisin hakuruudulle. Halusin, että Ruu saa sieltä kukkulan päältä damin. Tähän mennessä sieltä oli tullut ne rinteessä olevat. Väsymys painoi selvästi jo Ruun työskentelyssä, se toi vielä keskellä olleen kanidamin (oli vaikeassa paikassa risuissa) ja oikealta yhden damin, mutta hakeutui selvästi lähemmäs minua. Kävelin pidemmälle ruutuun ja lähetin Ruun ihan kukkulan juurelta. Jonkun aikaa Ruu etsi, kunnes toinen ylhäällä olleista tuli käteen. Hieno musta! Jätettiin tähän, loput haettiin yhdessä.

JOS enää koskaan tätä nomea treenaan, linja tehdään naurettavan helppona. Opetellaan katseen hakemista eteen, se oli ihan hukassa tänään. Hakuruutu seuraavaksi tosi helppona, näissä maaston muutoksissa voisi lähetyspaikka olla lähempänä...se varmaan helpottaisi sen esteen ylittämistä...

Ei hyvä fiilis...inhoan tuota paineistumista...inhoan sitä, että saan sen aiheutettua.