Marin ja Saran kanssa mentiin Ankeriasjärvelle treenaamaan. Ruulle ensiksi linja niiden samojen puskien läpi kuin viime kerrallakin, mutta hieman eri kohdasta. Eteni tosi hyvin ja puskien jälkeen jatkoi heti suoraan. Siellä olikin targetti näkysällä. Näitä kaksi, tosi tosi hyvä!!! Matkalla ei tosin tässä juhlittu...
 
Seuraavaksi muutama markkeeraus. Etäisyyttä 20-30m, mutta pellolla kasvava ruoho on jo haastavan korkea. Taustalla metsäpusikkoa, joka meni pellon reunassa. Ensin ykköset molempiin suuntiin. Ekalla Ruu jälleen kerran hieman haahuili, ei pahasti. Sen jälkeen se alkoi taas katsomaan ja markkeeraukset löytyi tosi hienosti. Ykkösten jälkeen kakkonen, joista toisena lentänyt dami oli pieni ja maaston värinen! Näin en ollut ihan tarkoittanut, mutta se nyt lensi ja sen Ruu haki ja löysi nopeasti! Hyvä hyvä!!! Tosi TOSI hienot markkeeraukset!
 
Toinen linja oli himpan vajaa 100m. Hui! Se noudatti pellonreunaa, mutta kohdassa jossa ei olla aiemmin tehty. Tuuli taisi tulla takaviistosta. Kokeilin lähettää heti ekan suorillaan kaukaa, tämä oli testaus, kuinka pitkään Ruun usko kantaa. Se kantoi n. 60-70m, sitten se lähti kaartamaan vasemmalle. Pysäytin, yritin ohjata taakse, mutta koska ei olla näitä harjoiteltu ja etäisyyttä oli liikaa, Ruu jatkoi vasemmalle. Pysäytin ja kutsuin pois. Mentiin reilusti lähemmäs ja tällä kertaa löytyi targetti. Hyvä hyvä, ei tullut säätöä enempää.
 
Sitten yksi ykkös markkeeraus, jonka jätin hautumaan. Lähetin ensinn kaukaa samalle linjalle. Aurinko oli mennyt pilveen, joten targettikin näkyi paljon selkeämmin. Ruu eteni tosi tosi hienosti! Ja linjan jälkeen markkeeraus löytyi upeasti!!!!!!!! Dami oli pieni maastonvihreä/valkoinen, kerrassaan upeaa! laugh
 
Sitten huokaistiin matkalla ja käveltiin rantaan. Lähetin Ruun pehmeältä kelluvalta sammallautalta. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti vasten, joka hieman haittasi näkyvyyttä. Etäisyys damiin oli myös turhan suuri näin ekalle vesikerralle, mutta ei mahtanut mitään. Eka heitto jäi hieman epäonnistuneeksi, oli tosi lyhyt ja matala. Sitäkään en huomioinut, ettei Ruu hyppäisi veteen tuosta noin vaan! Eli se empi reunalla, vaihtoi kohtaa, mutta kannustin ja lopulta ehkä vähän tuuppasin koiran matkaan. Tässäkään vaiheessa en osannut olla hiljaa ja jatkoin omaa hölmöyttä ja yritin ohjata Ruuppaa damille, kun näytti että se meni ihan vika suuntaan. Siis mitä ihmettä taas säädin!?! Niinpä sain lopulta lumpeen lehden palasen itselleni. Just. Heitettiin toinen ja nyt lähti koira hyvin ja löysi damillekin hyvin. Kolmas vielä samanlainen priima!
 
Kierrettiin vielä heittopaikalle, josta tehtiin linja veteen jääneelle damille, joka oli aika lähellä rantaa. Hyvin näkyvissäkin. Luulin, että Ruu sai damin näkyviinsä, mutta menikin vasemmalle, joten kutsuin pois ja uudestaan. Nyt se sai oikeasti havainnoin ja meni suoraan. Tästä otin palautuksen hieman kauemmas rantaan ja sain damin ennen ravisteluja. Hoputin ja kannustin kyllä. Oikein hyvä!
 
Ruu vielä odotteli ja hengaili mukana, kun Sara treenasi. Ja se malttoi hyvin, rauhassa ja hiljaa.