Kevättä rinnassa ja näytelmiä!

Ihanaa kun aurinko paistaa, lumet on sulaneet, linnut laulaa, puihin ilmestyy pikkuhiljaa hiirenkorvia ja leskenlehdet kukkii! Kevät on tullut ja tuonut mukanaan paljon hyviä asioita.

Piips on voinut todella paljon paremmin. Ylimääräisiä kipulääkkeitä ei ole tarvittu ja ontuminen on lähes kokonaan jäänyt. Liikuntaakin ollaan voitu koko ajan vähän lisätä ja vauhtiakin kasvattaa. Nyt täytyy aloittaa urakka oikean takajalan vahvistamiseksi, jotta selvittäisiin tulevasta talvesta ja ennen kaikkea keväästä kunnialla! Allergiatkin on toistaiseksi jollain lailla hanskassa. Olen antanut Iitulle öljyä nyt säännöllisesti ruuan sekaan ja Piips on antanut tassujen olla rauhassa huolimatta, että tassuissa saattaa olla ihottumarupea. Näin ei ole ennen ollu ja vähän ihmettelen, voisiko se tuosta öljystä johtua? Mene ja tiedä, mutta näin olisi tosi hyvä!

Kissoilla on varmasti kaikista eniten kevättä rinnassa, sen verran paljon ne kaikki viihtyvät pihalla. Jopa Pikku-Rotta! En ole tainnut mainita, että Piinasta on tänä keväänä kasvanut Kissa! Se on todistettavasti pyydystänyt ensimmäiset päästäisensä, joista ensimmäisen se toi keskelle kynnysmattoa näytille. Täytyy kuitenkin mainita, että tätä ensimmäistä sessiota katsellessani luulin jo, että Piina on löytänyt itselleen ystävän. Touhu oli nimittäin sitä, että kissa ajoi päästäistä takaa ja kohta päästäinen ajoi kissaa takaa. Jos totta puhutaan, tämäkään ei olisi yllättänyt...

Paniikki tekee jo pidempiä reissuja. Se saattaa olla yön poissa, mutta toistaiseksi se on tullut toisena päivänä viimeistään takaisin. Eihän Pulla-Poika nyt ilta-aterialta voi pois olla... Miukukin on muuttunut jo suht kiltiksi kissaksi taas sisällä, kun saa päivän rellestää pihalla. Se tuli yksi päivä taas sen näköisenä sisälle, että oli kohdannut vieraita kissoja matkalla. Korvissa oli muutamia verinaarmuja todisteena tästä kohtaamisesta. Neiti Näpsä on kyllä aika tiukka katti. Ollaan oltu näkemässä, kun Miuku on käynyt suoraan vieraan mustan kissan päälle, joka oli ilmestynyt meidän pihaan. Miuku ei kysellyt eikä varoitellut, se kävi suoraan päälle. No, ei se musta kissa kauaa meidän pihassa sitten viihtynytkään...

Itse olen todennut tulleeni vanhaksi, sillä jostain oudosta syystä taisin nauttia sen yhden onnettoman kukkapenkin kitkemisestä ja voiko olla totta, että odotan jo innolla muita pieniä pihanlaittoja, joita ei olla vielä ehditty tehdä? Pelottavaa...

Ai niin! RuuRaa kävi pyörähtämässä eilen lauantaina mätsäreissä, jotka pidettiin tässä oman kylän koulun pihalla. Noora, joka on muitakin tuttuja koiria näytelmiin vienyt, on suostunut esittämään Ruuppaa ja tuli siis nytkin paikalle. Ruun kanssa ei ole näyttelyitä ajatuksen kanssa harjoiteltu ja Noora tapasi koiran noin paria tuntia ennen kehään menoa. Parilla synkkasi heti ja eipä kaksikon tarvinnut oikeastaan edes treenata. Ruu meni kuin vanha tekijä ja teki niin kuin Noora pyysi. Ei siinä paljon mammaa muisteltu...varsinkaan, kun oli namia esillä. Ruu sijoittui lopulta punaisten nauhojen vai koirien neljänneksi! Minä en titteleitä osaa kirjoittaa...mutta WAU! Hieno suoritus ja kiitos Noora! Tästä se H:n metsästys alkaa! Itse tuomaroin siellä lapsi ja koira kehän sekä pienet koirat. Ja vielä sitten siinä BIS kehässäkin toisena tuomarina. Ei ole tuomarointi helppoa muuten...enkä itse kaipaa kyllä yhtään menestyvämpää näyttelykoiraakaan.