Piips tunnisti vallan hyvin missä oltiin ja tykkäsi niin kovasti! Ajatuksena oli lenkin jälkeen tehdä hakuruutu Ruulle, mutta laiskistuin ja keksin sitten tehdä linjaa. Kavuttiin sellaisen ison hiekkavuoren päälle, joka on hyvin tasaista isolla alueella. Pururata kiertää koko paikan ja oikealla puolella on enemmän kasvustoa matalammasta korkeampiin. Oikealla on myös luonnon kalliota kasvustoineen, joten päätin sitten vähän kokeilla, miten Pikkumusta tekisi linjaa luonnon helmassa. Tähän mennessä kun on aika lailla keskitytty peltolinjoihin. Targettejakaan en jaksanut laitta...Kierrettiin siis ympyrä, jätin ekat kaksi damia hyvin hyvin lähelle matalien kasvien taakse. Toiset kaksi kallion päälle puiden juurelle. Ekat damit palautui hienosti, matkaa oli kyllä hyvin hyvin vähän, mutta kuitenkin! Sitten tämä kallio linja, jossa maasto siis vähän laskeutui, muuttui pelkäksi kallioksi ja nousi sen saman vähän takaisin ylöspäin. Ruu eteni yllättävän hyvin alun, sitten se kaarsi vasemmalle loivaan rinteeseen ja pusikkoon. Pillitin seis, ja niin se pysähtyi huonolla näkyvyydellä paikoilleen! Kutsuin takaisin ja kehuin sitä tottelevaisuudesta, jotta ei paineistuttaisi. Mentiin vähän lähemmäs ja otettiin uudestaan. Nyt Ruu eteni tosi hienosti, himpan meni ihan lopussa oikealle, mutta oli sen verran alueella, että pillitin. Ja niin tuli eka dami tältä paikalta käteen! Toinen lähetys vähän kauempaa ja tosi tosi hieno! Jei!
Innostuin sitten näistä suorituksista ja vietiin damit uudestaan. Ekan paikan tein hieman erikohtaan niin, että Ruu joutui menemään puskien läpi. Meinasi ekalla kiertää, joten takaisin ja mentiin vieläkin lähemmäs, vaikka oltiin jo melkein ihan kiinni. Nyt meni puskiin ja toinen lähetys meni jo pari askelta kauempaa.
Toinen paikka oli sama kuin edellinen, lähetin nyt vain vähän kauempaa. Ruu kurvasi ekalla oikealle viistoon, höpö höpö tälle ja uusi yritys pari askelta lähempää. Ja nyt meni sinne minne pitikin, tosi hienosti!
Tällä kertaa tehtiin vielä kolmaskin paikka saman ”ympyrän” säteelle niin, että linja laskeutui taas himpan alas, muuttui kallioksi ja päätyi hyvin hyvin loivaan nousuun mäntysaarekkeeseen, jonne olin laittanut kaksi damia. Tässä kasvoi puita myös oikealla puolella ja jotain pienempää vasemmalla yläviistossa. Ruu lähti tosi hyvin ja eteni niin kuin pitikin, mutta sitten iski pillitottelemattomuus ja se kurvasi ”saarekkeesta” ohi ja jatkoi ilmeisesti takana olleelle pururadalle. Kutsuin sitä takaisin ja sieltä se tuli, stop ja kokeilin menisikö taakse. Ja se meni!!! Nyt löytyi damikin! Toinen lähetys oli aivan nappi, hienoa!
Hitsi mitä onnistumisen fiiliksiä tästä lajista parhaimmillaan saa.
Kauankohan me joudutaan opettelemaan ennen kuin tämmöiset sujuisi aina kuin vettä vaan? Voiko siinä ikinä koskaan käydä niin?---
Viikonloppuna oli niin kuuma, ettei sitten ihan jaksettu treenata sitä mitä olin alunperin suunniteltu. Laiska ohjaaja, mutta eikö joskus saa vain nauttia auringosta?
Tänään sunnuntaina tein sitten hakuruudun ”omaan” metsikköön. Menin paikkaan jossa ajattelin tehdä linjaharjoituksen pikkuisen altaan (ei voi sanoa edes lammeksi) yli, mutta löysin ensin vain leveähkön vesiojan. Mietin, että ei tämän yli linjaa voi tehdä, mutta päätin sitten tehdä hakuruudun. Tulisipahan siihen ainakin ylitysharjoitusta. Alue ei ollut iso, kohtuu pitkälle jäi kauimmaiset damit, mutta muuten kapea kenttä. Lähetin siis ojan toisesta päädystä viistosti kohti ohjaa. Itse en nähnyt ojaa, sen verran tiheää oli metsä. Hyi miten paljon ötököitä! Nyt taas punnitaan se, mitä koiraharrastaja onkaan valmis kestämään! Jos Suomessa olisi yhtään isompia hämähäkkejä, tämä harrastus loppuisi lyhyeen!
Ruudussa taisi olla 13 damia, Ruu toi 11. Ruu työsti tosi hyvin, vaikka harhautuikin alueelta muutaman kerran. Liekö johtuen sen kapeudesta? Annoin harhautua, oppiipahan. Ojan ylitys ei yllättäen tuottanut ongelmia! Oja ei ollut syvä ja sen yli pääsi tarvittaessa kokonaan hyppäämällä, mutta sen verran molskahduksia sieltä kuului ja märkä koira palautteli dameja, että on se ylitetty ihan reippaasti hienostelematta. Tosi hyvä. Ruu jopa palautti kaikki damit käteen ennen kuin ravisteli turkkia. Aina se ei edes ravistellut, mutta pari kertaa heti luovutettuaan damin. Hieno Ruu!
Rämpiessäni pois metsästä löysin sen ”lammikon” mitä alunperin tarkoitinkin, mutta ei jaksettu enää mitään linjoja alkaa rakentaa. Tiedämpähän nyt missä se on ja mennään toisella kertaa. Loppu päivä duunattiin pihatien vartta ja annettiin auringon porottaa. Nice!
Kommentit