Pari päivää ollaan Ruun kanssa työstetty noutajajuttuja ja niissä toistuu aina vain useammin ja useammin sama ongelma, jota on meinannut esiintyä jo aikaisemminkin, mutta jonka tuumin silloin olevan ehkä ohimenevää. Ongelma ei kuitenkaan ole kadonnut...pikemminkin päinvastoin. Liikaa intoa, liikaa yritystä ja Pikkumusta karkaa käsistä.
 
Eilen talsittiin lähipellolle ja linjatreeniä oli tarkoitus tehdä. Heinä ja kaikenmaailman kukat on pellolla jo aikas korkeana, mutta totesin sen vain hyväksi asiaksi. Ensimmäiseksi ihan töpö linja minkälie koiranputkien läpi, jonka takana heti targetti ja kolme damia. Ruu palautti damit kiertämällä puskan, mutta paineli aina läpi uutta damia hakemaan. Oikein hyvä!
 
Toisena pidempi linja, ei pitkä, mutta reipas matka korkeassa heinikossa, n. 30-40m. Maasto loiva rinne niin, että ”laella” oli lyhyempää heinää ja targetti periaatteessa paremmin näkyvissä. Tänne viisi damia. Ekan lähetin suoraan ja Ruu paineli sinne uskomattoman hyvin! Loput lähetin taakselähetyksinä ja meni älyttömän hienosti! Ruu pyörähti niin reippaasti ja paineli suoraan ja lujaa. Oikein hyvä, näitä pitäisi tehdä enemmän. Itse pystyin peruuttelemaan ja lähettämään koiraa aina kauempaa.
 
Mutta sitten alkoivat ne ongelmat. Eli kun yritin lähettää Ruun yhdelle sokkodamille, se tärpätti niin innoissaan, että lähettämisestä ei tullut mitään. Tilannetta varmasti pahensi se, että jouduin kutsumaan sen pois vinosta suunnasta. En jäänyt tappelemaan asiasta, seuruutin sitä rauhallisesti pois, mutta heti lähetystilanteessa nousi ylös jo pelkästä pillin merkistä. Jätin damin paikoilleen ja käveltiin jonkun matkaa paikkaan, jonka olin tullessamme tehnyt ennakkoon. Tarkoituksena edetä isojen valkoisenaan kukkivien voikukkien läpi. Vaikka hommaan tuli taukoa, ei lähetys toiminut ollenkaan. Kerran ei onnistunut niin jätettiin nämäkin hakematta.
 
Jätin Ruun istumaan, kun hain sen yhden unohtuneen damin pois. Lähdettiin kotiinpäin ja siellä oli vielä kaksi piilodamia. Kokeilin onnistuisiko, ja se oli kyllä niillä rajoilla. Liikaa intoa, mutta damit tuli jollain tapaa löydettyä. Ekalla Ruulla hirtti kaasu kiinni ja se kaahotti menemään kuuntelematta pilliä. Pillitin sille pelkästään lähihakua, kun se tuli takaisin alueelle. Toinen dami löytyi paremmin.
 
---
 
Tänään mentiin sitten Marin ja Saran kanssa taasen treenaamaan. Ei päästy Ankeriasjärvelle, joten ajeltiin ”uuteen” maastoon, joka osoittautuikin tosi kivaksi. Tehtiin melko laaja hakuruutu osittain tosi pöheikköiseen metsään, mutta osittain helppoon kangasmetsään. Vasemmalla oli nämä pöheiköt, n. puolessa välissä ruutua kulki oja ja oikealla meni polku, jonka toiselle puolelle laitettiin muutama dami. Töitä tehtiin yhtäaikaa, mutta vuorotellen tietenkin.
 
Ruu meni kauhealla kaasulla ja palautteli dameja ripeään tahtiin. Pöheikkö eikä oja olleet yhtään vaikeita. Hieman uskon puutetta oli edetä oikealle polun yli, mutta johtunee osittain siitä, että siellä oli käytännössä yksi damia ja tuuli oli olematon. Kyllä se sieltä sitten löytyi! Yksi pikkudami oli vasemmalla pöheikössä ja ”ojassa”, joka näytti enemminkin sammaleen peittämälle montulle. Halusin Ruun sen löytävän ja mentiin lähemmäs etsimään. Pari kertaa kutsuin pois, kun eteni ojan toiselle puolelle väärälle alueelle. Hienosti muuten totteli pilliä ja tuli heti. Jonkin aikaa Ruu joutui etsimään, mutta viimein se löysi tämän kadonneen ”haavakon”, joka oli tärkeä löytää! ;) Hyvä hyvä.
 
Sitten tehtiin markkeerauksia eri paikassa. Ruu työsti tässä tosi hyvin, mutta tutinaa ja täpinää meinasi olla liikaa. Karkasi ekalle törkeästi, joten kutsuin pois. Annoin Ruun odotella vaihtelevan ajan lähetyskäskyä ja tuon ekan karkaamisen jälkeen se malttoi kiltisti, vaikka tuntui karkaavan sekunnilla millä hyvänsä. Muutama heitto meni hyvin, kunnes Ruu löydettyään damin, pudotti sen ja alkoi etsiä ehkä jotain parempaa damia?!? Tässä vaiheessa vihelsin pelin poikki ja koira autoon. Olisiko syynä ollut osittain se, että ekat damit oli Marin ja tämä minkä Ruu hylkäsi oli tylsä oma dami? Jäähyn jälkeen teki super hienosti töitä.
 
Linjat oli tehty ennakolta, eka oli n. 20m, jonka alkuun Mari oli tehnyt ”häiriö” hajun koiran kanssa ja kurvannut linjalta pois. Ruu paineli lujaa ja tosi kivasti targetille. Mättäät tietenkin vähän vaikuttaa etenemiseen, mutta olin tosi iloisesti yllättynyt! Olin piilottanut damit hyvin, joten pilliä piti totella. Tällä ekalla linjalla Ruu harhautui hieman alueelta, mutta palasi nopeasti takaisin. Toinen olikin jo varma. Lähetykset meni suht kivasti ja rauhassa. Toinen linja ylitti ojan, se oli aika kapea, mutta syvä. Etäisyys targetille lyhyt. Ruu meni niin varmasti suoraan kohteelle, että ei voi moittia. Pakittelin taaksepäin ja toinen lähetys himpan kauempaa. Hieno suoritus!
 
Kuitenkin Ruun kokonaistyöskentelyssä näkyy hirveä vauhdin kasvu, jonka myötä liika innokkuus tuntuu vaikuttavan negatiivisesti työn laatuun. Olen kovasti pohtinut syytä, mutta pelastava puhelinlinja kasvattajan suuntaan sai (taas vaihteeksi) tajuamaan asioita paremmin. Olen jo unohtanut perussäännön siihen, että koiraa ei tulisi lähettää koskaan siihen tehtävään, jonka se olettaa olevan edessä. Silloin koira vain nostaa kierroksia olettaessaan, että tuonne menen seuraavaksi...kivaakivaakivaa.... Olen sortunut tähän, koska yksin treenatessa tulee tehtyä enimmäkseen vain linjaa. Eli vaihtelua treeneihin ja tehtäviin! Jospa tuo meno lähtisi tämän avulla tasaantumaan. =)